
Luonnon oma räjäytystyömaa. Kiersin tänään tutun metsälenkin ja aikaa hurjaa jälkeä tapaninpäivän myrsky oli tehnyt.

Jouluruuat saivat kyytiä, kun lenkkipolku näytti tältä. Myönnän fuskanneeni välillä: korkealla olevat rungot kiersin ennemmin kuin loikkasin yli :). Hieman tämän sotatantereelta näyttävän hakkuuaukean jälkeen saavuin pusikoituneelle vanhalle pellolle, joka oli valkoisenaan pajunkissoja. Leskenlehtiä en sentään löytänyt, vaikka niitäkin on kuulemma näkynyt.